Viime vuoden kenties parhaan albumin julkaissut Sodom on hyvässä vedossa. Bändiin palannut kitaristi Frank Blackfire on osaltaan palauttanut yhtyeen tyyliä kohti kasarin loppuvuosia. Se ei toki haittaa, sillä likaisella ja tiukalla otteella paiskittu teutonirässi on aina paikallaan.
Hieman silti kiristelee, miksi ukkojen on pitänyt äänittää Persecution Mania -albumilla (1987) julkaistu Bombenhagel uudelleen. Alkuperäisen version soundeissa tai soitossa kun ei ole edelleenkään mitään isompaa vikaa. Toisaalta ratkaisun ymmärtää, sillä raita edustaa Sodomille pitkälti samaa kuin Overkill Motörheadille. Se on vimmaisen bassoriffin ajama ikisuosikki, joka on kuultu keikoilla lukemattomia kertoja.
Uusioversiossa kuullaan vanhan luottotuottajan Harris Johnsin soolo, mutta pääosin kuljetaan aiemmin merkittyjä latuja. Ep:n varsinainen täky löytyykin kahdesta aivan tuoreesta kappaleesta, jotka kulkevat pitkälti Genesis XIX -levyn (2020) linjoilla.
Coup de Grace on napakka kolmeminuuttinen, joka ahtaa kestoonsa useampaa eri tempoa ja jyräävää groovea. Pestiferous Posse mehustelee riffeillä astetta perusteellisemmin, ja tempo on nytkin pääosin yläkantissa. Kumpikin raita edustaa ehtaa nyky-Sodomia sekä hyvässä että joidenkin mielestä varmasti myös pahassa, eli fanit tietävät kyllä, millaista vastinetta rahoilleen saavat.