Italialainen Starbynary päätti ottaa kolme vuotta sitten työn alle maanmiehensä Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän ja tehdä sen pohjalta nipun teemalevyjä. Nyt vuorossa on trilogian päätösosa eli Paratiisi.
Näinkin mahtipontinen teema on tietysti mitä parhainta rakennusainetta yhtyeen progressiiviselle power metalille, josta ei puutu halua ja kykyjä näyttää taitoja. Yhtyeen musiikki herättää mielikuvia kollegoista kuten Symphony X, Labyrinth ja Kamelot, mutta edellä mainittujen kaltaista iskuvoimaa se ei omaa.
Konsepti on kunnianhimoinen ja soitto sujuu paremmin kuin hyvin, mutta jokin Divina Commediassa mättää. Ehkä se on muovinen tuotanto ja loppupeleissä persoonaton ulosanti. Muutamia reippaampia hetkiä lukuun ottamatta kyseessä on melko mitäänsanomaton teos. Onhan tällaisia kuultu jo ties kuinka moneen kertaan.