Saksalainen power metal -akti Powerwolf poikkeaa imagonsa puolesta muista genren bändeistä. Yhtye on corpsemaskeineen lähempänä King Diamondia kuin Rhapsodya. Yhtye toimittaa perinteisiin luottavaa teutoniheviä, jonka teemoina ovat muun muassa vampyyrit ja ihmissudet. Ei siis lohikäärmeitä tällä kertaa.
Orkesterin seitsemäs studioalbumi jatkaa hyvin pitkälle samaa linjaa kuin edeltäjänsä Blessed and Possessed (2015) ja Preachers of the Night (2013). Eli tarjolla on tarttuvaa ja melodista hevimetallia.
The Sacrament of Sin on hyvä, perusvarmaa tavaraa tarjoileva teos. Ei enempää eikä vähempää. Orkesterin ystävät tuskin pettyvät, mutta itselleni menossa ei ole enää sellaista uutuudenviehätystä kuin joskus aikoinaan.