Christopher Johnsson on tehnyt sen, mitä ei kokeilunhuumassaan tullut ajatelleeksi. Ei ole epäilystäkään, etteikö Therionin edellinen levy, massiivinen heviooppera Beloved Antichrist, tuonut mukanaan takki tyhjänä -tunteen, joten kun kaikki mahdollinen on kokeiltu, on hyvä aika palata juurille.
Johnsson on todennut, että Leviathania lähettiin työstämään sillä periaatteella, että nyt tehdään fanien iloksi levyllinen Therion-hittejä. Aika hyvin siinä on onnistuttukin, sillä yhtyeen seitsemästoista levy tuntuu hyppäävän suoraan Theli- ja Vovin-albumien (1996, 1998) tunnelmiin. Kyseessä onkin orkesterin elinvoimaisin ja tarttuvin teos sitten Gothic Kabbalan (2007).
Luulot otetaan pois heti avausraita The Leaf on the Oak of Farilla, joka tarjoaa juuri sitä klassista Therionia, jota yhtyeeltä on totuttu odottamaan. Yhtä vahvasti jatkaa Tuonela, jolla on mukana kotoisesta Nightwishistä tuttu Marco Hietala.
Wagneriaaninen balladi Die Wellen der Zeit leijuu eteerisesti ajan aalloilla tarjoten hieman toisenlaisia tunnelmia. Sähäkkä Aži Dahāka nostaa tempoa ja sisältää juuri oikeassa suhteessa sekä paatosta että tarttuvuutta.
Leviathan on osoitus siitä, että Johansson kumppaneineen on löytänyt oikean suunnan tekemisilleen. Levy ei tuo mitään uutta yhtyeen repertuaariin, mutta se todistaa, että orkesterilla on vielä paljon annettavaa metalligenrelle.