Ensiluokkaisen tyylikästä ilmaisua – arviossa Lauri Porra Flyover Ensemble

Julkaistu Infernossa 1/2020.

24.03.2020
Lauri Porra Flyover Ensemble
Dust
Ranka

En ole tutustunut Stratovariuksesta tutun bassovelhon Lauri Porran aiempaan soolotuotantoon, mutta Dustin perusteella se pitää tsekata.

Viisihenkisen yhtyeen meininki on kerrassaan oivallista ja välttelee etenkin albumimitassa taidokkaasti genremäärityksiä. Avausbiisi Soothsayer lähtee liikkeelle progella, mutta muljahtaa täydellisen sulavasti psykedeeliseen Kolmannen asteen yhteys -ambientpulputteluun. Parin minuutin muljuttelun jälkeen yhtye palaa kuun pimeältä puolelta jytistelemään progerockia. Jatkossa kuullaan akustista tunnelmointia, jylhää torvisoittoa, industrial-otteita, eteeristä ambientia ja ties mitä. Ihmeellisellä tavalla kaikki prisman eri särmät tuntuvat taittavan valoa samaan suuntaan.

Instrumentaalilevy puhuttelee tyylikkäällä ennakkoluulottomuudellaan, joka pysyttelee voimakkaan tunnelmallisena. Laaja-alainen ilmaisu on inhimillistä ja biisilähtöistä, eikä sitä ole haastavimmillaankaan kovin vaikea sulattaa. Dust on bändilevy, mutta kaikilta osin se ei tarjoa edes rockia: parissa elektronisessa biisissä ei taideta kuulla perinteisiä rokkisoittimia lainkaan. Tässä onkin levyn hienous. Moni ei uskalla koluta musiikillista spektriä näin laajalti, eikä vastaavaa näkemystäkään löydy joka jannulta.

Mainittakoon myös musikanttien ensiluokkaisen tyylikäs ilmaisu. Taitavat ja tyylitajuiset muusikot ymmärtävät palvella musiikkia, eivät elvistellä taidoillaan sen enempää kuin kappaleet vaativat. Eritoten bassomaakari Porran pidättelykyky on uskomaton – progressiivisessa Soothsayerissäkin mies jynkyttää yhtä nuottia ties kuinka pitkään, eikä koe muuallakaan tarvetta nostaa omaa häntäänsä muiden yläpuolelle.

Esimerkillinen suoritus, kaikin puolin!

Lisää luettavaa