Kyussin ja sittemmin Fu Manchun rumpalina tunnettu Brant Bjork aloitti soolouransa 20 vuotta sitten julkaisemalla kauttaaltaan itse laulamansa ja soittamansa Jalamantan.
Miehen tuotanto joko omin päin touhuttuna tai vaihtelevien taustabändien kanssa on ollut alusta saakka laadukasta ja letkeää aavikkorockilta haiskahtavaa vintage rockia. Hyvä viba ja lunki fiilis sekä jalkoihin tarttuva groove on aina ollut tärkeää. Jalamanta oli tälle kaikelle erinomainen lähtölaukaus ja täysin relevantti kivijalka.
Levyn materiaali on jamipohjaista mutta riittävän selkeästi biisimuotoon hahmottuvaa fiilistelyä, josta kirpoaa taatun hyvät fiilikset. Biiseissä on utuisia instrumentaaleja, tanakampia rockpuksutuksia ja laiskanpulskeaa svengailua. Kaikki Blue Öyster Cult -cover Take Me Awaytä myöten on hajanaisuudessaankin täydellistä taustamusiikkia auringonlaskussa kruisailuun.
Remiksattu Jalamanta kuulostaa hyvältä. Soundi on luomua ja sopivasti lo-fia. Vähän vanhakantainen ja mukavan omatekoinen äänimaailma sopii levyn materiaaliin täydellisesti. Levyllä ei kenties ole selkeitä johtoraitoja, mutta vaivihkaa tarttuva paketti on niin ihastuttavan rento, että moisia ei edes kaipaa.