Metallica-basisti Jason Newstedin kasvattajaseurana tunnettu Flotsam and Jetsam onnistui tekemään uransa alkutaipaleella loistavaa speed metalia. Erityisesti yhtyeen toinen levy No Place for Disgrace (1988) on mureudessaan alansa ehdotonta huippuluokkaa.
Materiaaliltaan ja soundeiltaan vielä aavistuksen hapuileva Doomsday for the Deceiver -debyytti (1986) on jäänyt turhankin vähälle kuuntelulle. Uusiksi miksattuna ja masteroituna levy on kuin paksusta ajan patinasta kiillotettu hopeakoru. Turha pehmeys ja kaiutus on siivottu pois, ja bändin ote paljastuu juuri niin iskeväksi kuin se oli myöhemmilläkin levytyksillä. Napakka, selkeä ja originaaliin verrattuna jyräävämpi äänimaailma tuo esiin yhtyeen kovan teknisen tason ja soiton esimerkillisen rullaavuuden. Vähäisen studiokokemuksen ja arvatenkin pienet resurssit kuulee edelleen, mutta into ja tekemisen palo on kova.
Taidon lisäksi löytyy myös tyyliä ja mielenkiintoisia ideoita, vaikka meno kallistuu ajoittain peruspaahtoonkin. Reippaalla sykkeellä etenevä levy on hengästyttävä mutta pysyy mainiosti hallinnassa. Biisimateriaalissa ei ehkä ole vielä järin paljon syvyyttä, mutta vaikkapa massiivinen nimikappale on paitsi oiva ennusmerkki tulevasta myös hieno näyte yhtyeen kunnianhimosta. Myös vauhdikkaampi kaahaus pätkii tehokkaasti, railakas avausralli Hammerhead etunenässä.
Doomsday for the Deceiveriä on tullut pidettyä niukin naukin kolmen kirveen levynä. Uusintajulkaisun myötä levystä kuoriutuu liki loistava, piinkova vauhtimetallikiekko. Lisukkeineen (vuoden 1985 mainio nelibiisinen Metal Shock -demo) julkaisu on vaivatta erinomainen. Juuri oikealla tavalla naurettavasta suohirviökannestakaan ei ole lähdetty puunaamaan modernia versiota.
Sama paketti on julkaistu aiemmin useampaan kertaan, vieläpä hiukan jykevämmin bonuksin. Erinomainen soundipäivitys tekee kuitenkin tästä versiosta hankkimisen väärtin niin bändin faneille kuin tuoreemmille speed-tutkimusmatkailijoille.