Bulletboys takoi 1980–90-lukujen taitteessa pari loistavaa Van Halen -buugia mallintavaa levyä. Yhtye on toiminut sen jälkeenkin, mutta on kieltämättä yllätys, että se tehtailee levyjä vielä vuonna 2018.
Bändi hoitaa hommansa ihan hyvin, vaikka erityiseen riemuun ei ole aihetta. Musikantit ovat ikääntyneet eli aikuistuneet, ja se kuuluu suhteellisen luonnonmukaisella tavalla.
Levy käynnistyy lupaavan vahvasti potkivalla Apocalyptolla ja samaa tasoa jatkavalla D-Evilillä. Kohdakkoin meno on liki entiseen malliin jytkivää hard rock -moukutusta. Vaan siinä missä vanhat levyt olivat alusta loppuun yhtä jytärockin juhlaa, nyt hekuman hetkiä on jokunen ja välissä kuunnellaan vakavamielisempää aikuisrokkailua tai jopa akustista herkistelyä.
Jälkikasvun Photoshop-kurssilla loihtimalla kansikuvalla varustetun levyn profiili ei saavuta korkealle arvostamani alkuaikojen rockremellyksen tasoa. Toisaalta se ei myöskään ole karmiva pettymys.