Tampereen psykerockskenestä kajahtaa melkoinen pommi. Tunteikkaan seesteisestä usvasta myrskyisään salamointiin vaihtelevaa avaruusmaisemaa peilaava yhtye on erittäin psykedeelinen, mutta pitää huolta myös siitä, että ilmaisu iskee napakasti. Toki Polymoon seikkailee meditatiivisesti ja runsain mitoin, mutta se ymmärtää tasapainottaa utuilua tarjoamalla runsaasti kipakkaa menoa ja kovaäänistä räiskettä.
Bändin dynamiikantaju on kohdillaan, eivätkä suuretkaan vaihtelut äänenpaineessa ja ilmaisun intensiteetissä tunnu ollenkaan väkinäisiltä. Järkevästi mitoitetut kappaleet soljuvat unenomaisina hahmoina luontevasti näkymästä toiseen. Ja mikä parasta, kappaleet kuljettavat myös kuulijan vaivatta näiden jännittävien näkymien äärelle.
Napakasti julkituodun, mutta esimerkillisen sulavan ilmaisun ja tyylikkään sovitustyön lisäksi loistavinta albumissa on sen ytimessä kytevä sävel. Vahvasti efektoitu laulukin on mielekästä kuultavaa, ja kitarakuvioissa on tarttumapintaa – esimerkkinä vaikkapa melodiallaan ihokarvat nostattava Netherworld. Basso seikkailee ansiokkaasti räiskyvien rumpujen parina pitäen paketin kasassa.
On kerrassaan hämmästyttävää, että linjakas ja tyylikkään ajaton Caterpillars of Creation on vasta Polymoonin debyyttialbumi.