Progressiivista death metalia soittava Alkaloid pistää tulille melkoisen ärhäkkää materiaalia, joka viittoilee varsin voimakkaasti varhaisen Cynicin, Necrophagistin ja lopunajan Deathin suuntaan.
Kevyempiä ja melodisempia osia on ripoteltu sinne tänne, mutta suurimman osan ajasta saksalaisyhtye keskittyy tekniseen ja brutaaliin ilmaisuun. Onneksi rauhallisempia suvantokohtia löytyy, sillä toisinaan kappaleet alkavat hipoa puudutuksen rajoja. Päätös Rise of the Cephalopods jopa ylittää ne rajusti, sillä miltei 20-minuuttinen kappale ei sisällä tarpeeksi hyviä ideoita oikeuttaakseen kestonsa.
Hämmennys oli aluksi melkoinen, sillä avausraita Kernel Panic aloittaa Police-henkisesti tunnelmoiden ja puhtaasti lauleskellen, kunnes kertosäe lyö pöytään ankarampaa ainesta. Kappale pärjäisi sitä ilmankin, mutta kyseessä on silti levyn paras esitys. Puhdasta laulua ja tunnelmallisempaa ilmaisua olisi voinut harrastaa enemmänkin, sillä se kuulostaa tässä yhteydessä kiinnostavammalta ja omaperäisemmältä kuin ärinälinja.
Liquid Anatomy aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Kyseessä on ansiokas levy, mutta se tuntuu samaan aikaan jotenkin epätasapainoiselta. Kun skitsofrenia hellittää ja lääkitys on kunnossa, levytyksestä saa revittyä irti myös hyvänolontunteita.