Kun bändi on varustettu tällaisella nimellä, meiningin on parempi olla hapokasta ja tömistävä kunnolla. Onneksi näin on.
Kuten erinomaisella kakkosalbumilla Under Acid Hoofilla (2019), kolmannella levylläänkin on viisi muhkeaa kappaletta, jotka edustavat enemmän aavikon paahtoa kuin avaruudellisia happokylpyjä. Nimi on silti aivan osuva.
Aloituskappale Berserkerin perusteella Acid Mammothista innostuu yllättävänkin kovasti. Muhevaa riffiä ja painavasti svengaavaa otetta löytyy keltä tahansa, mutta rapsakasti tarttuva laulumelodia näihin yhdistettynä luo ihmeen mukaansatempaavan kombinaation. Loput biisit ovat periaatteessa samaa herkkua, mutta ne eivät onnistu nousemaan aivan yhtä erinomaiseen liitoon.
Jälleen järkevän mittaiseksi jätetty albumi on joka tapauksessa stoner-kentällä oikein ilahduttava tuulahdus. Yhtye kunnioittaa genren perusolemusta eikä tempoile siitä eroon väkisin, mutta onnistuu myös tuomaan mukanaan tuiki tarpeellista omaa otetta ja sen myötä oleellista mieleenjäävyyttä. Tiedä sitten, onko osasyynä kuvioon se, että kreikkalaisbändin kitaristi-laulajan aisaparina toimii tämän isäpappa.