Kasarihevibändi vie homman surutta härskeimmälle mahdolliselle levelille ja vetelee ihan totaalista synteesiheavyä. Eivät pauku rummut vaan Simmonsin sähköpöntöt! Kitarakin taistelee tilasta syntetisaattorin kanssa. Komeita EVH-sooloja sentään luikahtaa yhä tämän tästä. Aika monesta kohdin tulee mieleen Afterburnerin aikainen ZZ Top, ja näin juustoisen tuotoksen tekemisestä täytyy ehdottomasti antaa iso läjä pointseja.
Kaikkiaan kuvio onnistuu ihan hauskasti. Jollakin tavalla biiseistä voi erotella ne, jotka on tehty ennen päätöstä äänittää överiksi vedetty syntikkahevipläjäys, ja ne, jotka on väsätty, kun prosessi on ollut jo liikkeellä. Jälkimmäiseen osastoon tippuvat raidat, jotka etenevät rahtusen enemmän muodon ehdoilla, vaikka kyllä Reckless Loven osaaminen, hyvä bore ja melodiantaju pääsee esiin neonvärisen muovisenakin.
Levyn aloittava priestikäs nimibiisi ja Eyes of the Maniac antavat odottaa kovan luokan onnistumista, mutta paikoitellen läppäaspekti ja pastissimaisuus menevät sen verran yli, että alkaa jo vähän kismitellä. Ozzy-laina Bark at the Moon toimii mainiosti, vaikka siitäkin olisi voinut jättää pois pari hassutteluelementtiä. Aivan jees levy silti.