Lamb of God vetelee uransa alussa käyttämällään nimellä levyllisen tuon ajan biisejä reimassa coverhengessä. Ja perketi, toimii! On karua todeta, että vasta nyt yhtyeellä on levyllinen hyviä biisejä. Ja koska mallinnuskohteet ovat simppelimmin ilmaisevia, bändi esittää kappaleet tavanomaista kikkailutyyliään suoraviivaisemmin.
Melvinsistä Agnostic Frontiin ja Ministrystä Quicksandiin etenevä materiaali on herkullista ja erinomaisen vetreästi esitettyä. Bändi ottaa biisit omikseen vetämällä ne raskaasti runnoen mutta kiitettävän rennosti ja liikoja sovittamatta. Vaihtelua riittää, mutta bändi on saanut levynsä yllättävän yhtenäiseksi.
Tokkopa tästä suurta klassikkoa leivotaan, mutta Lamb of God nostaa jo näivettymään päässyttä profiiliaan huomattavasti. Tällaista rentoutta ja ilmaisun sulavuutta siltä on kaivattu jo vuosia. Sopii toivoa, että lainarallien veivauksesta tarttuisi käytäntö tai pari omankin materiaalin luomiseen.