Tuoreehko göteborgilaisbändi jyystää kotikaupunkinsa melodeathin sijasta vanhan liiton Tukholmadödöä esimerkillisen ansiokkaasti. Soundi on todella raskas ja määräys tanakkaa. Tempo ei ole kiivas, vaan Carnal Savageryn aseistuksen päätyökaluja ovat tomera runttaus, mörssäys ja jyräys. Reippaasta humpasta laahautumiseen vaihteleva meininki on dynamiikaltaankin oivallista.
Kuten levyn masteroinut Dan Swanö saatteessa toteaa, Carnal Savageryn meininki on ”puhdasta dödöä ilman kommervenkkeja”. Perusmeininkiä, mutta erittäin hyvin ja maukkaasti tehtyä, soundeja myöten. Biisit sisältävät sopivasti tarttuvuutta, jota löytyy joko kertsihokemista tai todella muhkeasti soivien kielisoitinten sävelkuluista. Bändi on selkeästi säveltänyt kappaleensa pelkän sattumanvaraisista osista kyhäämisen sijaan ja saanut niistä lopulta yllättävän mukaansatempaavia.
Promopaketin fileissä on kolme bonusraitaa, jotka ovat hyviä mutta tekevät albumista vähän liian pitkän. Napakalle kymmenen kipaleen paketille napsahtaisi puolikas piste lisää.
Niin hyvää mäiskettä kuin tämä onkin, loistavaksi noustakseen Carnal Savageryn pitää saada otteisiinsa vähän vaarantuntua, eikä omasta soundistakaan olisi haittaa. Ainakin Lik-osaston retrodödöfanien kannattaa painaa nimi muistiin.