Brittiläinen doomyhtye Iron Void sukeltaa kolmannella pitkäsoitollaan kuningas Arthurin legendan saloihin, mikä ei muodostu puhkikuluneisuudestaan huolimatta kovin suureksi haitaksi. Näin on ehkä siksi, että yhtyeen musiikki saa unohtamaan sen lyyrisen sisällön.
Iron Void luottaa perinteisiin 70- ja 80-lukujen hyviksi havaituista kaavoista ammentaen. Ilmaisu on painavaa ja lämpöisen rosoista. Bändi osuu edustamansa genren keskikastiin eikä tarjoa sinällään mitään ihmeellistä, mutta sitä on mukava kuunnella. Excalibur toimii ikään kuin musiikillisena lohturuokana.
Sympaattinen, hyvällä tavalla nostalginen ja perinteikäs levytys.