Ruotsalaisen Cryonic Templen kuudes pitkäsoitto sisältää hyvin derivatiivista power metalia, joka paljastaa salansa jo avausraidan aikana. Sen jälkeen luvassa on juuri sitä, mitä odottaa saattaa – eli sitä samaa tuutin täydeltä. Soitto ja yleinen toteutus on tietysti sinällään ihan mallikasta, mutta se ei paljon kompensoi, jos kappaleet eivät puhuttele millään tasolla.
Myönnän, että olen ehkä jyrkempi yhtyeen edustaman genren kohdalla kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Vain harvat pääsevät seulan läpi. Annan kuitenkin kaikelle aina mahdollisuuden, jotta jälkeenpäin ei harmittaisi. Cryonic Temple ei vastaa huutoon vaan sortuu sävellyksissään kaavamaisiin ratkaisuihin, jotka eivät tarjoa mitään sellaista, mitä ei olisi tarjoiltu lahjakkaampien orkesterien toimesta jo kauan sitten.
Kyse ei välttämättä ole varsinaisesta sortumisesta, vaan halusta pitää kiinni traditioista. Sekään ei ole huono lähtökohta, jos osaa loihtia laadukkaita lauluja ja hyödyntää kliseitä oikealla tavalla. Deliverance ei varsinaisesti ärsytä, se soi ihan mukavasti taustalla siinä missä jotkin geneeriset radiohitit. Mitään ei kuitenkaan jää mieleen.