Mehukkaasti nimetty kvartetti rouhii menemään romuluiseen tyyliin ja tuo mieleen useampia 1990-luvun bändejä Clutchista White Zombieen ja Rage Against the Machinestä Monster Magnetiin. Lähtökohdat ovat setämiehen näkökulmasta hyvät, mutta niin on rimakin korkealla. Eikä Lobster Handshake, harmi vain, yllä likimainkaan vaadittavalle tasolle.
Jo 2014 julkaistu Burning Planet on edelleen ihan vankka stoner metal -ralli. Tyylillisesti bändi on silti varsin levällään; aloituskappale Rifle on aika selkeää pomppumetallia, ja nimensä veroisen hitaasti möyrivä Überstoner laahustelee raskaan psykedeelisesti.
Monimuotoisuus ei sinänsä haittaa, mutta yhtye kärsii selkeästi omakustanneformaatista ja tuottajan puutteesta. Vaikka soundit ovat ihan ok, tyylilliset raamit repsottavat liikaa ja suoritteisiin kaipaisi skarppiutta – eritoten groovea kankeuden sijaan. Rallienglannilla etenevän laulun melodisuus on robzombiemaisesti venyttelevää two-tone-röhinää, mikä on lähes aina vaaran paikka.
Urputettavaa siis löytyy, vaikka periaatteessa yhtye on ihan lupaava. Livenä meno on epäilemättä toimivaa, mutta levymuotoon se ei ole siirtynyt erityisen vakuuttavassa muodossa. Kannetkin ovat puuhastelijatasoa.