Turkulainen Alasin soittaa ensilevyllään raskasta ja lievästi progeilevaa mollirockia. Äkkiseltään mieleen tulevat Rautakantele-ajan CMX ja Mokoma. Harharetket on melko hämmentävä kokonaisuus, sillä kevyimmillään musiikki edustaa perinteistä melankolista suomirockia, ärjyimmillään taas äkäistä suomithrashiä. Löytyypä levyltä myös toolmaisia rytmityksiä ja pientä jälkigrungen makua.
Harharetket on kohtuullisen viihdyttävä elämys, mutta se ei onnistu valloittamaan sydäntä täysin. Levyn keskinkertaisin materiaali on sijoitettu alkupäähän, ja sen kirkkaimmat helmet löytyvät lopusta. Toisinaan yhtye vajoaa tasapaksun suomirockin mitäänsanomattomaan suohon, mikä kaivaa kokonaisuuteen ikävää koloa.
Kaunis ja leppoisasti etenevä Astuvansalmi, energinen Kuori ja makeasti synkopoivalla johtoriffillä varustettu nimikappale kuitenkin osoittavat, ettei kyseessä ole mikään turha orkesteri.