Kotikutoisessa paketissa on ansioita ja ankeutta – arviossa Soulglass

Julkaistu Infernossa 6/2021.

SOULGLASS
Odeth
OMAKUSTANNE

Kotimaisen Soulglassin musiikki on suoraviivaista sinfonista heavyä vahvoin black metal -höystein. Fantasiameininki on vahva ja tyypeillä eeppiset taiteilijanimet.

Siistissä paketissa on ansioita ja ankeutta. Bändin ulosanti on tarkemmassa tarkastelussa aika puisevaa perusjunttausta, jota härskiyttää varsin voimakas juustosyntikan aromi. Eikä kotikutoinen tuotanto saa joltisenkin ilmeetöntä soittoa ainakaan heräämään eloon.

Laulupuolella Lyra Silvanan ilmaisu on vähän hahmottomiksi muotoutuneista melodialinjoista huolimatta oikeastaan tosi hyvää. Felicia Firemanen bläkkisrähinät lähtevät varsin ronskisti, joskin herkkäkorvainen voi erottaa siinä lievää päälleliimauksen tuntua. Laulajat ovat kuitenkin albumin vahvinta antia.

Soulglassin vaivalla ja huolella ahertamaa debyyttialbumia on vähän ikävä dumata, eikä se olekaan onneton. Silti siitä paljastuu tylyllä tavalla se, että omakustanteisesti ja itse tuottaen on vähän hankala saada pakettia kunnolla kasaan, vaikka olisi tahtoa ja näkemystäkin. Näin etenkin tällaisen jylhyyttä ja mahtipontisuutta kaipaavan musiikin kohdalla.

Lisää luettavaa