Jenkkiläinen metallipioneeri ja kulttibändien kuningas Manilla Road päätti taipaleensa noin kolme vuotta sitten, kun yhtyeen perustajajäsen ja nokkamies, laulaja-kitaristi Mark ”The Shark” Shelton kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen.
Orkesterin eeppinen ja progressiivinen proto- power metal oli ja on edelleen täysin omassa lajissaan. Ainoa ryhmä, joka jakaa jollain tavoin samoja piirteitä yhtyeen eksoottisen taksonomian kanssa, on aikalaiskollega Cirith Ungol.
Nyt High Roller on päättänyt uudelleenjulkaista bändin katalogista kaksi levyä, jotka edustavat sen uralla hyvin erilaisia vaiheita.
Vuonna 1990 ilmestynyt The Courts of Chaos jäi siihen asti pitkäikäisimmän kokoonpanon viimeiseksi studiolevyksi – ja oikeastaan myös yhtyeen viimeiseksi albumiksi ennen väliaikaista hajoamista vuonna 1992 (samana vuonna ilmestyi bändin nimellä julkaistu The Circus Maximus, mutta se on oikeasti Sheltonin soololevy).
The Courts of Chaos on hyvin tumma ja raskas, jopa thrash-sävyinen levy. Samaan aikaan se tarjoaa melko tunnelmallisiakin sävyjä, kuten vaikkapa melankolinen nimikappale havainnollistaa. Muista helmistä mainittakoon sähäkkä Dig Me No Grave ja mainio Bloodrocklaina D.O.A.
Vuonna 2002 ilmestynyt Spiral Castle on puolestaan yhtyeen toinen levy, jolla esiintyy Sheltonin kanssa lauluosuuksia jakanut Bryan ”Hellroadie” Patrick. Allekirjoittanut olisi pärjännyt pelkällä Sheltonilla, mutta kyllähän miesten äänet ihan hyvin yhteen sopivat.
Siinä missä 2001 ilmestynyt Atlantis Rising oli tiukemmin tiettyyn formiin ja narratiiviin sidottu konseptialbumi, Spiral Castlen musiikki on luonteeltaan jammailevampaa ja rönsyilevämpää. Kappaleita on vähemmän, mutta ne ovat keskimääräistä pidempiä. Itämaisia ja mystisiä sävyjä painokkaalla tyylillä kylvävä albumi tarjoaa yhtyeen ystäville tasaisen laadukasta tappoa.
Levyn päättää tyylikäs instrumentaalikappale Sands of Time, joka kuljettaa kuulijan suoraan keskelle basaareja ja usvaisia teetupia.