Kunnianhimoa ja uskallusta löytyy yllin kyllin – arviossa Disarming Amputees

Julkaistu Infernossa 6/2018.

20.10.2018
Disarming Amputees
Brothers in Arms
omakustanne

Tämä duo lähtee julkaisukantaan isolla vaihteella, omakustanteisella gatefold-tuplavinyylillä – siitä huolimatta, että määrittelee sen saatteessa ”ei nyt ihan demo” -kuvauksella. Mutta ei levy kuulosta demolta, vaan pikemminkin asiallisesti pientuotetulta, hiotulta ja runsaalta. Kunnianhimoa ja uskallusta löytyy selvästi yllin kyllin. Lisäksi on näkemystä ja taitoa toteuttaa tuota visiota.

Disarming Amputees kuulostaa mielenkiintoiselta. Sen tyylillinen aikaulottuvuus tosin on lähempänä 2000-luvun alkua kuin 2010-luvun loppua. Lajityypin ”perinteikkyys” tuntuu olevan lähellä bändin sydäntä, vaan ei onneksi niin tiiviisti, etteikö laulussa annettaisi tarpeen tullen myöten hengästyttävän paatoksellisesta kailotuksesta ja karjumisesta. Yksioikoisuus tuppasi haittailemaan jo emon/screamon ensiaallon kohdalla, ja kieltämättä genressään geneerinen ilmaisu rasittaa hiukan nytkin. Pelkkää angstirääkynää ei sentään kuulla, ja esimerkiksi upeasti instrumentoitu Revelations on jopa muotovalio kaihopoppis. Ronskimmallakin vaihteella musiikki saisi enemmän tarttumapintaa monisävyisemmästä ulosannista.

Ei laulu missään nimessä levyä pilaa, vaan tekee siitä lähinnä tinkimättömän ja kytkee sen emo-jatkumoon, joskus enemmän, toisinaan vähemmän selkeästi. Post-rockinkin puolelle viittaavat pitkät biisit ja liki kaikin puolin vakuuttava ilmaisu uppoavat varsin hyvin, vaikkei yhtye vielä onnistukaan saavuttamaan sitä suurinta kliimaksia. Erittäin lupaava tuotos joka tapauksessa.

Lisää luettavaa