Makuhermoja kutkuttaa niin ihanaisesti, ettei tämmöiselle kuolometallijyystölle voi kuin avata sielunsa. Raskasta jytistelyä murskaavilla junttariffeillä, jylhällä rummunjytkeellä ja kunnon ördäyksellä kuuntelee aina mieluusti. Erityisen mehuissaan saa olla, kun iskuvoimaa ja sopivaa dynamiikkaakin löytyy.
Baron ei hempeile liikoja, vaikka levyllä pari akustista introa onkin. Yhtye ankkuroi itsensä jyräävästi laahaavan death metalin perinteeseen vaihdellen isokätistä moukarointiaan hölkkätahdista reippaampaan skankiin ja ajoittaiseen doom-mateluun. En liene ainoa, joka kuulee tässä Bolt Throwerin ja Obituaryn.
Muutamaa modernilta tuoksahtavaa rumpufilliä lukuun ottamatta jymistely on ehtaa 1990-luvun taitetta, mutta apinoimisfiilis on vältetty hienosti. Kaikenlainen nykyajan ääripelleily ja tekniikkasekoilu loistaa poissaolollaan. Voimalla mennään ja leka heiluu ansiokkaasti.
Nuoren helsinkiläisbändin mörssäri on jo debyyttilevyllä sellaisessa kuosissa, ettei juuri paremmasta väliä. Harva tekee murskaavaa kuolometallia näin komeasti.