Levyllä on vanhan koulukunnan estetiikkaa – arviossa Crial

Julkaistu Infernossa 11/2018.

17.03.2019
Crial
Kohti kaaosta

Crialin debyyttilevy sisältää Slayerin, Mokoman ja Stam1nan välimaastossa kulkevaa hardcore thrashiä, josta löytyy vimmaa ja vihaa. Maailman tilaa ja ihmisen alhaisuutta ruotivat sanoitukset kulkevat musiikin kanssa mainiosti käsi kädessä. Eipä tämäntyylisessä musiikissa voi oikein kukkasistakaan laulaa.

Levy tuntui ensikuuntelulla hieman tylsältä, mutta tarkempi perehtyminen teki siitä miellyttävämmän. Riffeistä löytyy potkua, ja Simo Lahdenperän vereslihainen huutolaulu on juuri niin yksiulotteista kuin sen kuulukin olla. Toisin kuin kotimaiset kanssaveljensä, Crial ei harrasta laulumelodioita, ja hyvä niin.

Kohti kaaosta on nauhoitettu Alavetelin Studio 57:llä, ja sen tuotannon, miksauksen, äänittämisen ja masteroinnin on hoitanut Pasi Kauppinen, joka on onnistunut taltioimaan levylle mukavan luomun äänimaiseman. Levyllä on vanhan koulukunnan estetiikkaa, jonka huomaa jo siitä, että basso kuuluu. Levy ei kuulosta täyteen ahdetulta, vaan sen kaikki elementit ovat täydellisessä tasapainossa. Eikä säröjenkään tarvitse olla aina täysillä.

Vaikka levylle on mahtunut muutama keskinkertaisempi sävellys, kokonaisuus on varsin ansiokas. Se myös aiheuttaa hämmennystä, sillä huomaan pitäväni siitä enemmän kuin aluksi luulinkaan.

Lisää luettavaa