Jyväskylän vaihtoehtometallikoplan tuotannolle on tullut annettua tasaista kolmen neljän kirveen pisteytystä, ja joka kerta on mainittu samat viitebändit. Linjaa ei ole syytä pahemmin muuttaa, mitä nyt Faith No More -jatkumosta voi tällä kertaa kaivella Incubusin lisäksi myös matalataajuisia Korn-sävyjä.
Red Eleven tekee hommansa todella osaavasti ja maailmanluokan laadulla, vaikkakin sen elektrohöysteinen, raskas mutta melodisesti vahva mäiske tuntui jo vuosia sitten vähän eilispäivältä. Sama tuntemus on vahva edelleen, vaan eipä siinä mitään jos (ja kun) ysärin lopun ja vuosituhannen alun vaihtoehtometalli maistuu. Sen ainakin kuulee, että tekijöillä on tasan oman mielensä mukainen meininki. Toisaalta tuo meininki kuuluu myös melodisena ja sovituksellisena ennalta-arvattavuutena, ainakin jos esikuvien hommat on koluttu edes jonkinlaisella tarkkuudella.
Yhtyeen biisikynä on aina ollut vähintäänkin kohtuullisessa terässä, ja nytkin mukana on sen sortin täkyä, että jopa rasittavammat kipaleet jäävät kajuuttaan. Tyylillisesti homma venyy keskitempoisesta voimarockista melko suoraviivaiseen runttaukseen ja herkistelevämpään ulosantiin. Mainittavia eroja laadussa ei ole, oli ote mikä tahansa.
Monipuolinen, tarttuva ja tomera kiekko on taatun tasaista laatua. Vaikka vaikutteita ei ole ennenkään piiloteltu, nyt etenkin ilmavampien kappaleiden, My Own Spacen ja sinkkubiisi Starry Eyesin, kohdalla mennään jo sen verran härskisti isoveljien apajille, että bändi voi melkein odotella yhteydenottoa Faith No Moren lakimiehiltä.