Oivaa eeppistä melodeathiä jylhillä tunneskaaloilla ja melankolisella taustavireellä tuuttaava suomalaisyhtye hoitaa hommansa taidolla. Surumielisyys leimuaa kitaraleadeissä ja satunnaisissa pohdiskelevissa laulumelodioissa. Progressiivisuuttakin on, vaan ei liiaksi tai turhan päiten.
Vielä tällä levyllä laulavan ex-solistin Mikko Voutilaisen lihaisa örinä on voimallista ja kantaa komeasti. Bändi hoitaa teknisen tonttinsa hyvin, ja menoon kaipaisi jopa hiukan lisää särmää tai sotkua. Onneksi soundi on sopivan persoonallinen, eikä ilmaisun aitoutta ole kadotettu tuotantopuunaukseen. Lievästi suunnitelmallinen insinöörimäisyys kuitenkin kajastaa.
Biisimateriaalin osalta suurieleisyys on yhtäältä hyvä, toisaalta pidemmän päälle vähän raskas lähestymistapa. Tarjolla oleva tunnevyöry on aika muhkea, eikä siihen pääse samastumaan ihan joka kohdassa.
Vaikka Kaamos ei sykähdytä henkilökohtaisesti täysillä, se on tyylilajissaan mallikkaasti toteutettu paketti.