Kokeellisuuden tuulet eivät olleet vielä puhaltaneet ND-leiriin, kun rumpali Danny Herrera teki ensiesiintymisensä yhtyeen riveissä. Väkevästi takova Herrera, täyteläisesti muriseva Mark ”Barney” Greenway, tulisesti riffittelevät Jesse Pintado ja Mitch Harris sekä grindibassottelun kummisetä ja esi-isä Shane Embury ovat liekeissä.
Utopia Banished räjähtää introntapaisen Discordancen jälkeen vauhtiin, joka ei hyytelöidy ennen outroksi luettavaa Contemptuous-hidastelua. Raivokas ja kaoottinen blastin ja rivakan d-beatin kompittama kaahaus rauhoittuu vain hetkittäin suvantokohdissa, jotka antavat kokonaisuuteen oman väkevän lisänsä.
I Abstain, The World Keeps Turning, Got Time to Kill – siinä vain muutama maininta levyn klassikkobiiseistä. Yhtyeen kielisoitinkolmikko vastaa sävellystyöstä, jonka tuloksissa yhtenäisen tasainen laatu ja keskitasoa kekseliäämmät kuvioinnit varmistavat kiekon koukuttavuuden.
Utopia Banished ei kaipaa albumin jatkeeksi iskettyjä neljää bonarirallia, mutta eipä niistä koidu haittakaan.