Saksalaisen Mantarin uusimman levyn titteli ei lupaa aurinkoisia aihioita. Onneksi sellaisia ei ole luvassakaan. Duon neljäs levy – tai viides, jos mukaan lasketaan toissa vuonna omakustanteena julkaistu Grungetown Hooligans II-coveralbumi – tarjoaa tuttua mustassa liemessä uitettua ja vihaista rockmusiikkia, joka kaihtaa perinteisiä genremääritelmiä.
Sludgen, black metalin ja hard rockin filttereiden läpi vedetty äänitaide on likaista, mutta ei kuitenkaan läpitunkevan saastaista. Yhtyeen musiikki ei ole aggresssiivisuudestaan ja synkkyydestään huolimatta holtitonta tai kaoottista.
Raivokkaan hypnoottinen videobiisi Hang ’em Low (So the Rats Can Get ’Em) kipuaa yhtyeen parhaiden biisien joukkoon, eivätkä Walking Corpse tai New Age Pagan jää kisassa kauas. Mitään uutta tai yllättävää ei tarjota, kunhan vain hyvää musiikkia. Mantar on löytänyt selvästi oman polkunsa ja johtotähtensä.