Vaasalaisen After Forestin progressiivisessa metallissa kuuluu mukavasti läpi Orchidin aikainen Opeth sekä vanha Katatonia. Debyyttilevy on jatkoa kolmen vuoden takaiselle Act I -ep:lle. Teeman keskiössä on ihmisen järjetön luonnonvarojen haaskaus, ja se on saanut vaikutteita Alan Weismanin Maailma ilman meitä -teoksesta.
Tutustuin yhtyeeseen keväällä Nollapiste-bändikisassa, jota olin tuomaroimassa, ja olin vaikuttunut sen intensiivisestä ilmaisusta. Olosuhteet olivat toki haastavat, sillä tämänkaltainen tuumailevampi ja koukeroisempi musiikki ei uppoa tajuntaan heti ensikuulemalta. Mutta tunnelma jäi mieleen.
Tunnelmien luomisessa yhtye onkin parhaimmillaan. Se osaa rakentaa pitkiä draaman kaaria niin, että kuulija pysyy otteessa. Soundimaailmassa on tiettyä raakuutta, mikä on mielestäni hyvä, vaikka raakuus olisi tahatontakin. Sami Selkäinahon hienot kosketinmaalailut pehmentävät kokonaisvaikutelmaa juuri sopivasti.
Tunnetta, energiaa ja intensiteettiä – mitäpä muuta sitä hyvältä levyltä vaatisi.