Kämäräisen veljespari ruhjoo death metalia antaumuksella ja mielenkiintoisella twistillä.
Suomi laulukielenä on toki ensimmäinen huomio, mutta myös räkäinen ilmiasu miellyttää.
Rupista ja saastaista, pääosin hitaanpuoleista myllerrystä höystää kohdakkoin seesteisempi ilmaisu, ja paikoitellen otteissa on mukavan tomwaitsmäistä akustis-rämistelevää otetta. Näiltä suunnilta Phantasmal voisi ottaa jyräävään ilmaisuunsa enemmänkin elementtejä.
Levy on hyvä ja kiinnostava, mutta jonkinasteinen raakilemaisuus siltä välittyy – tosin sopiva hiomattomuus on myös ilmaisulle eduksi.