Saattaa jopa olla heidän parhaansa – arviossa Threshold

Julkaistu Infernossa 8/2017.

Threshold
Legends of the Shires
Nuclear Blast

Vuonna 1988 perustettu Threshold ei ole koskaan ollut mikään tajunnanräjäyttävän omaperäinen yhtye, ja levynsä ovat usein kärsineet hieman liian kliinisestä tuotannosta. Siltikin bändi on aina osannut työstää laadukasta ja melodioiltaan herkullista progemetallia. Orkesterin diskografia on jämerän tasalaatuinen, eikä sieltä löydy yhtäkään varsinaisesti kehnoa teosta.

Vuonna 2011 Thresholdin ura sai traagiseen käänteen, kun siinä vuodesta 1998 laulanut Andrew ”Mac” McDermott kuoli munuaisten vajaatoimintaan. Yhtyeestä jo kahteen kertaan eronnut Damian Wilson tuli apuun ja lauloi kahdella seuraavalla albumilla (March of the Progress, 2012, ja For the Journey, 2014).

Wilson jätti jälleen orkesterin kuluvana vuonna, juuri ennen uuden albumin äänityksiä. Hätään saapui yhtyeen toisella pitkäsoitolla Psychedelicatessenilla (1994) laulanut Glynn Morgan, joka onkin nappiin osunut valinta. Mieheltä taittuu sujuvasti niin rouheampi raspitulkinta kuin melodisempi herkistelykin.

Bändin yhdestoista albumi Legends of the Shires on tuplamittainen teemalevy, jonka konsepti on jäänyt toistaiseksi hämärän peittoon. Itse tekijätkään eivät ole halunneet avata aihetta vaan jättää tulkinnan kuulijoiden riesaksi.

Mitä tulee teoksen mittaan, Threshold on harjoittanut järkitoimintaa: levyjä ei ole täytetty äärimmilleen, vaan bändi on pitänyt ne helposti soljuvina kokonaisuuksina. Kumpikin kiekko on 40-minuuttinen, joten kokonaisuus olisi periaatteessa mahtunut yhdellekin cd:lle. Ratkaisu on kuitenkin toimiva, sillä draaman kaari on tässä muodossa paljon tehokkaampi.

Threshold on jälleen kerran onnistunut tekemään kovatasoisen progemetallieepoksen, joka saattaa olla jopa heidän parhaansa. Kauttaaltaan laatumateriaalia esittelevä albumi on monipuolinen ja huolella työstetty opus, joka kestää taatusti kulutusta.