Suurin osa kappaleista vajoaa unohduksen suohon – arviossa Ereley

Julkaistu Infernossa 1/2020.

22.03.2020
Ereley
Diablerie
Massacre

Tšekkiläinen Ereley on muotoillut toisesta albumistaan konsepti-sellaisen. En tosin ole ihan varma, mikä se konsepti on. Promosaatteessa teemaa kuvaillaan tarinaksi sielusta, joka on tehnyt liikaa vääriä valintoja ja päätynyt melkoisiin ongelmiin. Koska sanoituksia ei ole saatavilla, tähän on tyytyminen. Mutta jokin kertoo minulle, etten ole menettänyt paljoa.

Onneksi musiikki on se joka ratkaisee. Nevermoren ja Fear Factoryn jälkipuristuksessa syntyneestä semiprogressiivisesta vaihtoehtometallista ei vain harmi kyllä ole tilanteen ratkaisijaksi saati pelastajaksi. Lukáš Rédan laulut, erityisesti huuto-osasto, ovat pääasiallisesti puuduttavaa kuunneltavaa. Kitarat tuottavat ilmoille toisinaan ihan kelvollisia riffejä, mutta valitettavasti suurin osa kappaleista vajoaa unohduksen suohon.

Erikseen on vielä mainitttava, että Enchantressin Bach-referenssi on erityisen vastenmielinen.

Lisää luettavaa