Tasalaatuinen teos, joka hengittää ja soljuu eteenpäin vaivattomasti – arviossa Transatlantic

Julkaistu Infernossa 2/2021.

TRANSATLANTIC
The Absolute Universe – The Breathe of Life / Forevermore
INSIDE OUT

Transatlantic jos mikä täyttää modernin progressiivisen superyhtyeen määreet. Mike Portnoyn, Neal Morsen, Peter Trewavasin ja Roine Stoltin muodostama orkesteri sai alkunsa vuonna 1999, kunnes yhtye päätettiin pistää jäihin kahden ensimmäisen levyn jälkeen vuonna 2002. Se teki paluun vuonna 2009 ilmestyneen The Whirlwind -albumin myötä. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi Kaleidoscope, ja nyt on vuorossa jotain aivan muuta.

Viides levy The Absolute Universe nimittäin ilmestyy kahtena eri versiona, joista ensimmäinen on reilun tunnin mittainen ”lyhennetty” ja toinen puolitoistatuntinen laajennettu laitos. Tämä ei ole innovaatio itsessään, vaan se, että kummastakin versiosta on sovitettu täysin itsenäinen kokonaisuus ja kummaltakin löytyy samojen perusraitojen lisäksi omat uniikit kappaleensa.

Vaikea sanoa, kumpi versioista on lopulta parempi. Vaikka huomaan hakeutuvani luontaisesti pidemmän Forevermoren pariin, The Breathe of Life ei kuulostaa miltään saksitulta, kompromissinhakuiselta versiolta sisarestaan. Se soljuu eteenpäin yhtä jouhevasti, mikä kertoo siitä, että ajatus kahdesta eri levykokonaisuudesta ei ehkä sittenkään ole niin hullu kuin ennalta ajattelisi. Päättämättömille on tietysti tarjolla Ultimate Edition, joka sisältää kummankin levyn sekä lp- että cd-muodossa.

Transatlanticin sinfoninen lohtuproge ei ole koskaan tarjonnut mitään musiikillisesti uudistusmielistä, vaan bändi luottaa genren traditioihin ja hyväksi havaittuihin kaavoihin. Tässä on niin orkesterin heikkous kuin vahvuus. Voisihan aiheen äärellä nihkeillä, mutta totuus on, että toisinaan tällaista musiikkia vain yksinkertaisesti tarvitsee.

Parasta on, että tällä kertaa yhtye on malttanut luopua itsetarkoituksellisen pitkistä mammuttieepoksista ja kirjoittanut hieman kompaktimpia sävellyksiä. Olkoonkin, että sävellykset muodostavat yhdessä yhden suuren kokonaisuuden.

The Absolute Universe on tasalaatuinen teos, joka hengittää ja soljuu eteenpäin vaivattomasti. Albumi on helppoa ja miellyttävää kuunneltavaa, mutta se tarjoaa myös tasoja, jos niitä haluaa hakea.