Tätä parempaa aavikkorocksoundia ei ole juuri tehty – arviossa John Garcia and the Band of Gold

Julkaistu Infernossa 1/2019.

07.04.2019
John Garcia and the Band of Gold
John Garcia and the Band of Gold
Napalm

Jos huhu pitää paikkansa ja tämä jää John Garcian viimeiseksi levyksi, mies jättää aavikkorockin albumirintamalle erittäin vireät hyvästit. Kyuss-legenda on onnistunut uransa nimekkäimmän alkuvaiheen jälkeisissä projekteissaan vaihtelevasti, mutta nyt kappalevalikoima kantaa miehen tietyllä tapaa teknisesti vajaata mutta omaleimaisuudessaan täydellistä stonerlaulua loistavasti.

Albumin keskushahmona on oikeutetusti Garcia, mutta myös bändin erinomaisuus ja biisien imu on saatu esille loisteliaasti. Kolmimiehinen taustayhtye svengaa ja pörisee oikeaoppisen rennolla etukenolla. Kappaleet ovat yllättävänkin monisävyisiä ja alati tarttuvia, oli käsillä sitten My Everythingin shufflepumppaus, Chicken Delightin funkkaava rockpaahto tai Softer Siden psykedeelinen liitely.

Mainioiden biisien äärellä Garcia saa äänestään irti erinomaisesti sävyjä ja voimaa. Myös laulumelodiat ovat kohtalaisen kekseliäitä, vaikka miehen tavaramerkkifiilistelyäkin toki kuullaan. Muhkean lo-fisti poksuvat ja murisevat soundit korostavat hyvää fiilistä ja bändisoinnin autenttisuutta. Chris Gossin silaama äänimaailma on silkkaa stoneria, eikä tätä parempaa aavikkorocksoundia ole juuri tehty. Eikä itse asiassa kovin montaa stonerlevyäkään

Helkutin hieno ja mukaansatempaava albumillinen ihanaisesti pörisevää ja tarttuvasti soljuvaa aitoa aavikon kultaa.

Lisää luettavaa