Tuloksena on koko rahalla melankolista melodiaa ja bändin mukaan ensimmäistä kertaa myös henkilökohtaisia lyriikoita. Ja mistäs muusta vampyyri kirjoittaisi kuin sydänsuruista. X on tuotettu ja hiottu huolella, laatu kuuluu Love Runs Awayn jenkkikertosäkeistä päätösraitaan, yllättävän johnnycashmäiseen When A Love Comes to an Endiin. X:n kitarointi on yllättävän jouhevaa, ja laulujen osalta on mainittava, että Jyrki Linnankiven soundi on tuotettu niin erilaiseksi, ettei miehen maneereja tunnista lainkaan.
The 69 Eyes on ottanut reippaan askeleen uusvanhaan suuntaan. Paketti sopii radiosoittoon kuin kulmahammas vampyyrin ikeneen, ja X tulee todennäköisesti pysymään liiman lailla radioasemien voimasoitossa. Mikäli melodisen goottirockin purkka puree, X on pomminvarma hankinta.