Tiirikoi lukkoja loistavuuden porteilla – arviossa Green Lungin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Green Lung
Woodland Rites
Svart

Green Lung julkaisi tämän viimevuotisen debyyttilevynsä alun perin pienenä painoksena, ja Svart nappasi albumin uusintakierrokselle hämmentävän pikaisesti. Se on oikein, koska yhtyeen musiikki todellakin ansaitsee tulla kuulluksi.

Levyn yksinkertaisen tyylikäs retro-okkultistinen paketointi kuvastaa oivasti bändin meininkiä ja tavallaan myös eroa jo aikoja sitten epäkiinnostavaksi käyneestä occult rock -uomasta. Toki brittibändi hyödyntää vuosikymmenten takaista tuhnakanpontevasti potkivaa soundia, ja kun teematkin ovat salamyhkäisiä, niin sujuvastihan sen niputtaa samaan katraaseen. Green Lung terästää kuitenkin ilmaisuaan harvinaisen vahvalla eliksiirillä ja erottuu joukosta selkeästi edukseen.

Ei tätäkään albumia oikein voi käsitellä mainitsematta Black Sabbathia ja Pentagramia. Vaan toisin kuin toverinsa, Green Lung ei tunnu ryöväävän doompioneereilta mitään vaan asettuu tyylikkäällä ja luontevalla tavalla osaksi jatkumoa. Myös Blue Öyster Cultin ja jopa Thin Lizzyn kaikuja kuuluu, erityisesti uljaana ujeltavassa kitaroinnissa ja suurissa kertseissä. Kombo on erittäin toimiva.

Bändin vahvuus on sen kokonaisvaltainen biisinkirjoitustaito. Kappaleet on laadittu ja pantu esille todella huolellisesti. Tom Templarin häivähdyksen ozzymaisesti tulkitsemat laulumelodiat tarttuvat kuin takiaiset. Huolella koostetut kappaleet rakentuvat muotovalioiksi yhdessä mainion grooven, mehevästi raikaavan urun ja mukaansatempaavasti leiskuvan kitaratyöskentelyn kanssa. Rennosti etenevän ja monipuolisen albumin yksityiskohdat ovat kohdillaan mallikkaasti, mutta meininki on myös soveliaan irrallista.

Cd-paketissa (mutta ei vinyylillä) on mukana mainio Free the Witch -ep, josta yhtye petraa pitkälle debyytilleen selkeästi. Tähän kehityskulkuun nähden Green Lungilta voi odottaa erittäin kovatasoista jatkoa. Jo nyt yhtye tiirikoi lukkoja loistavuuden porteilla.

Lisää luettavaa