Uponnee useamman eri genren suurkuluttajaan – arviossa Diabolic Night

Julkaistu Infernossa 1/2020.

Diabolic Night
Beyond the Realm
High Roller

Nyt ollaan heavy metalin ytimessä. Heavy Steeler -niminen kaveri luotsaa Diabolic Nightiksi ristimäänsä yhden miehen bändiä, jolle on kelpuuttanut apukäsiksi rumpali Christhunterin (Nuctemeron).

Ja onhan Beyond the Realm melkoinen metallin historiasaaga yhdelle albumille tiivistettynä. Pahaenteinen intro saa uumoilemaan Entombed-henkistä kuoloa, mutta jatko menee enemmän vanhan liiton speed/thrashin, pystypäisen perinteisen heavyn ja siellä leimallisimmin NWoBHM-kaahauksen merkeissä. Yltyypä meno bläkkiksenkin puolelle, ainakin teemojensa kautta. Oikeastaan vain power metal on rajattu mikstuuran ulkopuolelle. Voisi kuvitella, että tämä kama uppoaisi useamman eri genren suurkuluttajaan.

Suurin levylle annettava kehu on varmaankin se, että se ei kuulosta yhden suuruudenhullun jehun omalta päänsisäiseltä näkemykseltä vaan ”ihan oikealta bändilevyltä”. Jonkinlainen itsekritiikki on siis säilytetty.

Ässäbiisejä luetellessa jää luu käteen, sillä Diabolic Nightin ensimmäinen pitkäsoitto ei ole mitenkään ihmeellisen persoonallinen tai vallankumouksellinen. Parasta levyssä on nimenomaan sen tyylitajuinen perinnetietous: tällaiselta hyvä heavy metal on kuulostanut jo monella vuosikymmenellä. Kiekko on vähemmän militantille metallistille niin sanotusti hyvää kuuntelumusiikkia ja raivopäisemmille diggareille ehdotonta peruskauraa.