Syksyllä 2020 edesmennyt doom-legenda sai sooloalbuminsa valmiiksi muutamia viikkoja ennen kuolemaansa. Troublessa nimensä luonut laulaja jatkoi tutulla linjalla, ja Wagnerin valittavan laulun taustalla kulkee ilmavasti rokkaava doom-jytistely.
On sinänsä yllätys, että ilmaisu on niinkin tutun kuuloista, sillä miehen olisi voinut odottaa tekevän omillaan akustisempaa tai muuten vuosikymmeniä tarvotusta tyylistä poikkeavaa kamaa. No, taustalla on tuttuja hahmoja ja suutari pysyi lestissään loppuun saakka.
Vaikka levyä on valmisteltu useampi vuosi, se kuulostaa harmittavan raakileelta. Soundeissa, sovituksissa ja suoritteissa niin rumpujen kuin laulunkin osalta kuuluu demomaisuus. Tällaisessa musiikissa kuuluu olla autenttisuutta, eikä virheitä tule pelätä ottaa osaksi tunnetta. Osa jutuista tuntuu kuitenkin aika hätäisesti narulle sipaistuilta, ja lopputulos kuulostaa lähinnä hyvälaatuiselta esituotantovaiheen demolta. Ideat ja sovitukset alkavat olla kohdillaan, mutta yleinen viimeistely ja muhkeutus odottavat.
Aivan kelpoja, osin vallan hyviäkin biisejä Wagner vähän virttyneesti, mutta kohtuullisella tunteella tulkitsee. On valitettavaa, että albumista ei ole majesteettiseksi jäähyväishalaukseksi, vaan se jää vähän uupuneeksi kädenpuristukseksi.