Ruotsalainen progemetalliyhtye Seventh Wonder on palannut keskuuteemme uudella pitkäsoitolla. Oli jo aikakin, sillä edellisestä opuksesta The Great Escapestä on peräti kahdeksan vuotta. Tommy Karevikin pesti Kamelotissa lienee hidastanut työskentelyä.
Ei yhtye silti ole laakereillaan levännyt, vaan on viihtynyt lauteilla aktiivisesti. Vuonna 2014 orkesteri nauhoitti ProgPower USA -festivaalilla soitetun keikkansa, jolla se esitti Mercy Falls -albumin (2008) kokonaisuudessaan ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kaksi vuotta myöhemmin taltiointi julkaistiin Welcome to Atlanta Live 2014 -nimikkeen alla.
Tiara on yhtyeen viides studioalbumi, ja täytyy todeta, että vuodet eivät ole vesittäneet orkesterin tosiolemusta. Kappaleet ovat häikäilemättömän tarttuvia ja virtuoosimaisella otteella esitettyjä, eikä kone tunnu hyytyvän missään vaiheessa. Tommy Karevik laulaa yhtä hienosti kuin aina, ja hänen ilmaisunsa on suuri osa musiikin viehätystä.
Aloituskappale Everyonesin ryhdikäs johtoriffi ja kuolemisen arvoinen kertosäe antavat lupauksen, että jatko tuskin on kehnompaa. Eikä se ole. Levyn huippuhetkistä mainittakoon kolme kappaletta käsittävä Farewell-saaga, jonka viimeinen osa Beyond Today esittelee yhtyeen balladipuolta komeasti. Kappale on niin kaunis, että olen valmis luopumaan sen edessä kaikista uskottavuuspisteistäni ja pyyhin tippaa linssistä. Kaiken viimeistelee komean eeposmainen päätöskappale Exhale, jonka intensiivinen pauhu lopettaa albumin mitä parhaalla tavalla.
Tiara on paras melodinen metallialbumi, jonka olen tänä vuonna kuullut. Siitä ei ole epäilystäkään.