Yliampuvan kirjava teos, joka onnistuu voittamaan puolelleen – arviossa Art Against Agony

Julkaistu Infernossa 9/2018.

28.01.2019
Art Against Agony
Shiva Appreciation Society
SAOL

Kankeasti nimetyn, pelimannien anonymiteettiä suojelevin nimin ja maskein miehitetyn saksalaiskvintetin musiikki on leimattu ”brainfuck-osaston” progehäröilyksi. Tavallaan se sitä onkin, mutta ei kuitenkaan aivan siinä mielessä ja totaliteetissa kuin voisi kuvitella. Kyseessä ei ole väkisin outoileva sirkusmusiikin huurupäinen laboratorio, vaan enemmänkin erittäin laajakatseinen fuusiojatsibändi.

Levy käynnistyy kiemuraisia tahtilajeja ryöpyttävällä djent-mäiskeellä. Sen perusteella AAA lokeroituu melkeinpä Animals as Leadersin seuraajaksi, molemmat kun vieläpä edustavat instrumentaalista ilmaisua. Alas viritettyä, venyvää kitarariffiä ja äkkiväärästi klenkkaavia rytmejä riittää sen verran, että metallista voi puhua ihan hyvillä mielin. Toisaalta yhtye vetelee yhtä kiinnostavaa ulosantia pelkän akustisen kitaran kanssa, tai piano–rummut-kombolla melkeinpä silkkaa Trio Töykeitä, perin onnistuneesti. Siellä täällä kun vielä kilahtelee, vonkuu tai kopsuu etninen soitin jos toinenkin, kasassa on ainekset aika härskiin sillisalaattiin. Vaan niinpä vain levy pysyy hallinnassa ja kiinnostavana alusta loppuun – ainakin, jos paria turhaa bonusbiisiä ei lasketa.

Todella hyvällä joskin selkeästi jälkityöstetyllä soundilla toimiva levy tuo mielihyvää myös soitinonanian ihailijoille. Erinomaisia soittoteknisiä suorituksia leimaa silti tietty linjakkuus. Shiva Appreciation Society on venkoileva ja yliampuvan kirjava teos, joka onnistuu voittamaan puolelleen ihmeellisellä tavalla. Kikkailu ei käy missään kohtaa toisteisen tylsäksi, tai vaihtelu liialliseksi, vaan eklektisyys todellakin toimii.

Lisää luettavaa