Kolmen niin sanottua naislaulettua metallia soittavan bändin buukkaaminen samalle kiertueelle varmistaa ainakin kaksi asiaa: Ensinnäkin, rundi tulee täyttämään klubin kuin klubin ympäri maailman niistä bändien kiihkeimmistä faneista, jotka tekevät mitä tahansa valloittaakseen eturivin ja kyynelehtivät jo intron aikana niin kuin hyperventilaatioiltaan ehtivät. Toiseksi on yhtä varmaa, että yhtä moni jää kotiin musiikin laadusta riippumatta, koska ”nämä Nightwish-kopiot saavat riittää”. Nämä asenteet eivät onneksi heijastuneet Nosturiin asti.
Oli naislauletusta metallista ja erityisesti sen sinfonisesta muodosta mitä mieltä tahansa, Nosturiin bookatun kiertueen kokoonpano ei olisi voinut olla juuri parempi. Hollantilainen Epica on osoittanut viimeisen kahden albuminsa, The Divine Conspiracyn ja Design Your Universen myötä olevansa lajin ehdottomasti monipuolisin ja jopa äärimmäisin bändi, joka ei kaihda laajoja sävellyksiä ja progressiivisia sovituksia sinfonisen metallinsa keskellä. Illan ensimmäinen esiintyjä ReVamp on puolestaan ex-After Forever Floor Jansenin uusi bändi, joka jatkaa Epicaan verrattuna astetta suoraviivaisemman melodisen metallin tiellä. Näin ilta toi lavalle kaksi aikamme parhaisiin naislaulajiin kuuluvaa nimeä, Jansenin ja Simone Simonsin. Sekä Kellsin.
Ilta alkoi jo kello 19:40 ReVampin merkeissä. Ennen keikkaa bändistä oli kuullut vain kourallinen ihmisiä, minkä seurauksena keikan ensimmäisen biisin aikana ilmassa heilui vain muutamia käsiä joidenkin eturiviläisten laulettua Floor Jansenin mukana. Bändi sai kuitenkin erittäin lämpimän vastaanoton, kun puolen tunnin keikan loppupuolella suurin osa yleisöstä oli bändin mukana täydellä voimalla, hurrasi kappaleiden välillä ja sai Floor Jansenin bändikavereineen hämmentymään hetkeksi. Juuri tästähän lämppärikeikoissa on kyse? Yleisön puolelleen voittamisesta. ReVampin debyytin hienot ja ennen kaikkea potentiaaliset biisit istuivat keikalle mainiosti, eikä energiaa uupunut. Ai niin, ja Floor Jansen oli todellakin PITKÄ!
Anteeksiantamattoman heikkoa nu-metalmaista renkutusta soittanut Kells oli yhtä kuin laulajansa lähes paljaat rinnat ja reidet.
Kellon lähestyessä kymmentä oli selvää, mitä bändiä valtaosa oli tullut katsomaan. Epican uuden albumin intron käynnistyessä huutokuoro oli kovaäänisintä, mitä Nosturissa on tullut vähään aikaan kuultua. Epican suomalaiset fanit olivat saaneet todistaa bändin aiemmin ainoastaan Tuska Open Airissa vuonna 2006 ja Tuskan Warm-Upissa melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Tästä hyvästä bändi latasi kuulijoilleen täyslaidallisen parhaita puoliaan, jotka eivät todellakaan rajoitu Simone Simonsin viehättävään ulkonäköön, kuten monilla on usein tapana huudella. Vain Nosturin bassovoittoiset soundit olivat esteenä lähestulkoon täydelliselle keikkakokemukselle, joka vaikutti vain paranevan loppuaan kohden.
Kun musiikissa on niinkin paljon vaativia puolia kuin Epican tuoreimmilla albumeilla, kaiken tämän tuominen livetilanteisiin on varmasti vähintään haastavaa. Jo keikan alku kuitenkin osoitti, ettei syytä huoleen ollut. Simone Simons sai toki tukea taustanauhoilta tulleilta kuoroilta, mutta osallistuttuaan itse myös harmonioihin ja laulettuaan läpi koko keikan uskomattomalla intohimolla onnistuminen ei jäänyt ainakaan tästä kiinni. Koko bändin energisyys ja hyväntuulisuus pääsi itse asiassa jopa hieman yllättämään, kun liikehdintää riitti perinteisten hiuspropellien ohella muutenkin. Kontaktia yleisöön jaksettiin pitää yllä jatkuvasti, oli soitossa sitten rauhallisin balladi tai ne teknisimmiksi kasvaneet eepokset.
Itse musiikki teki selväksi, miksi Epicasta on kasvanut näin valloittava bändi sekä levyltä että keikoilla. Keikalle oli rakennettu oikein hieno draamankaari, jonka äärimmäisintä antia edustivat Resign to Surrenderin, Martyr of the Free Worldin, The Obsessive Devotionin ja Sancta Terran kaltaiset, täyteen voimaansa latautuneet pommit, kun taas esimerkiksi Tides of Time ja The Phantom Agony pitivät huolen upeasti kasvaneista tunnelmoinneista. Vielä ennen keikkaa oli epävarmaa, tultaisiinko uusimman albumin 14-minuuttista järkälettä kuulemaan lainkaan, mutta niin vain Kingdom of Heaven soitettiin varsinaisen setin päätteeksi, kuin kruunuksi koko keikalle. Viimeistään tässä vaiheessa bändi oli näyttänyt epäilijöillekin.
Epica antoi faneilleen täsmälleen sitä, mitä he kaipasivatkin. ReVamp puolestaan sai illan ansiosta varmasti ison kourallisen uusia faneja, mikä näkyi keikan jälkeen kuhisevan merchandise-tiskin kohdalla. Kells taas väritti iltaa olemalla huonoin lämppäri millään keikalla vähään aikaan.
Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti