Jos Lou Reedin ja Metallican yhteistyönä syntynyttä Lulua ei lasketa mukaan, lienee 20 vuotta sitten julkaistu, tuohon aikaan hajoamisen partaalla olleen hevijätin St. Anger -levy yhtyeen diskografiasta se, joka saa osakseen eniten haukkumista aina lähtien soundeista ja muista erikoisista tuotantoratkaisuista ulkomusiikillisiin seikkoihin – joita seurattiin häpeilemättömän läheltä ja sensuroimatta Some Kind of Monster -dokumentissa – saakka.
Slipknotista ja Stone Sourista tuttu Corey Taylor sanoo tuoreessa Revolver-lehden haastattelussa olleensa yksi niistä, joka vihasi St. Angeria sen ilmestyessä, mutta on oppinut vuosien myötä pitämään levystä. Iso kiitos tästä kuuluu Taylorin mukaan Stone Sour -kitaristi Josh Randille.
”Ensinnäkin, kun se levy ilmestyi, olin kusipää alkoholisti. Sen miksaus häiritsi minua enkä kiinnittänyt huomiota itse biiseihin. Seurasin siinä mielessä laumaa”, Taylor toteaa.
”Mutta Rand, joka on massiivinen Metallica-fani, hankki levystä deluxe-version, jonka mukana tulleella dvd:llä yhtye soitti koko levyn läpi treenikämpällään. Sitä katsellessani pystyin oikeasti keskittymään biiseihin soundien sijaan. Pystyin kuuntelemaan, mitä kappaleissa oikeasti tapahtui ja se sai minut heti arvostamaan levyä paljon enemmän.”
”Nyt kun kuuntelen levyä, sillä on mielestäni paljon hyviä grooveja, jotka ovat mielestäni todella aliarvostettuja. Esimerkiksi nimibiisi on todella tyly.”
