”Halusimme tehdä Carcassin kanssa jotakin aivan toista kuin muut…” – haastattelussa Carcass

28.12.2015

Carcassin toinen albumi Symphonies of Sickness (1989) oli huima askel kaaosmaisesta Reek of Putrefaction -debyytistä. Levy oli edeltäjäänsä death metal -henkisempi, mutta Dischargen ja muiden punk/hc-yhtyeiden perintö kuului edelleen läpi vahvasti.

– Miksi jätin Napalm Deathin? Silloin takavuosina Carcass tuntui enemmän kodilta. Napalm Deathissä musiikilliset mahdollisuudet vaikuttivat melkoisen rajoitetuilta, mutta Carcassin puitteissa saatoimme tehdä melkein mitä tahansa, Bill Steer sanoo.

– Napalm Death oli siihen aikaan paljon, paljon suositumpi bändi, joten tavallaan hyppäsin tyhjän päälle. Mutta toisaalta, Jeff ja Ken olivat parhaita kavereitani, joten minun ei tarvinnut juuri miettiä tätä siirtoa.

– Emme todellakaan olleet tyytyväisiä ensimmäisen Carcass-levyn tuotantoon, mutta Symphonies of Sickness onnistui jo aivan eri tavalla, se oli huima edistysaskel. Halusimme tuoda levylle erilaisia vaikutteita, pidimmehän itse niin punkista, hardcoresta, perinteisestä heavystä kuin metallin uusista äärisuuntauksistakin. Eräs Symphoniesin pääideoista oli, että mukaan täytyy saada myös tarttuvia hitaampia ja raskaampia osia. Pelkkä tauoton nopeasti kohkaaminen ei kiinnostanut meitä enää lainkaan.

– Halusimme tehdä myös sanoitusten suhteen jotakin aivan toista kuin kaikki muut yhtyeet. Death metal -bändejä tuntui syntyvän kuin sieniä sateella ja kuolemasta karjuminen oli jo aikamoinen passé, joten päätimme keksiä jotakin muuta. Patologian oppikirjoille tulikin sitten käyttöä. Mehän tulimme pohjoisesta Englannista, joten piilotimme teksteihin myös runsaasti pikimustaa huumoria, joka ei tietenkään auennut, eikä aukea edelleenkään, läheskään kaikille.

– On ollut jännittävää huomata jälkeenpäin, miten valtavan suuri vaikutus Symphonies of Sicknessillä on ollut metallin ja grindcoren kehitykseen ja muuttumiseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Levy on herättänyt henkiin useita suoranaisia kopioita, mutta onneksi moni bändi on onnistunut kehittämään oman tyylinsä Carcassin innoittamana. Se tuntuu mukavalta.

Julkaistu Infernossa 10/2015 Deathcrusher-kiertueartikkelin kainalona. Lue pääjuttu tästä klikkaamalla.

Lisää luettavaa