Calibanin uusi Elements-kiekko on selkeästi bändin näköinen ja kuuloinen kokonaisuus. Useimpien mielestä se on varmasti selkeää jatkoa vuoden 2016 Gravitylle, mutta Elements vetää mutkat suoriksi tarjoamalla nipun äärimmäisen tarttuvia ja perusasioissa pysytteleviä kappaleita.
Oliko tämä sävellysten ”yksinkertaisuus”, kertosäkeiden tarttuvuus ja soiton suoraviivaisuus jotain, mihin pyrittekin?
– Eipä oikeastaan… Rupesimme keräämään kasaan erilaisia biisinosia, ja lopulta jouduimme päättämään, mitkä kappaleet ovat niitä parhaita ja mitkä joutavat puolestaan roskikseen. Emme periaatteessa tähtää mihinkään muuhun kuin täydellisyyteen, laulaja Andreas ”Andy” Dörner vastaa vaatimattomasti.
Albumin nimi voi tarkoittaa montaa asiaa, vaikkapa alkuaineita, mutta sanoituksissa tuskin käydään läpi kouluvuosien kemiantunneilta tuttuja teemoja. Mistä te mahdatte tällä kertaa laulaa?
– Sanoitukset kertovat enimmäkseen elämästä ihan yleisellä tasolla: rakkaudesta ja vihasta, pelosta ja toiveikkuudesta, tämän päivän yhteiskuntamme monista ongelmista sekä siitä raskaasta taakasta pitää itsensä kasassa modernin maailman paineiden alla.
Suurin osa Calibanin sanoituksista on kirjoitettu englanniksi, mutta mukaan on tipauteltu tasaisin väliajoin myös saksaksi tekstitettyjä kappaleita, jotka tuovat musiikkiin eittämättä oman mukavan ja persoonallisen säväyksensä.
Saksaksi kirjoitetut tekstit tuntuvat takuulla tavallista henkilökohtaisemmilta. Mistä esimerkiksi uuden albumin Ich blute für Dich mahtaa kertoa?
– Viimeisten vuosien aikana olemme kirjoittaneet aina yhden saksankielisen kappaleen per levy, koska opimme pitämään kielen soundista musiikissamme, ja myös kuulijoiden palaute näistä biiseistä on ollut loistavaa! Ich blute für Dich kertoo tarinan kiusaamisesta. Se esittää perustavanlaatuisen kysymyksen miksi.
Vuodesta 1997 hommia paiskinut yhtye on nähnyt musiikkiteollisuuden muutoksen läheltä. Fyysiset levyt eivät myy läheskään entiseen malliin, mikä mahtaa aiheuttaa erityisiä paineita etenkin Calibanin kaltaisille keskisuurille artisteille.
Kuinka tämä musiikkiteollisuuden muutos on vaikuttanut teihin bändinä? Joudutteko tekemään jotain toisin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten?
– Musiikkia täytyy markkinoida eri tavalla, käyttää enemmän erilaisia markkinointikanavia, tehdä erikoispainoksia… Levyistä pitää yksinkertaisesti tehdä kiinnostavampia, jotta ihmiset ostaisivat niitä. Tässä touhussa ei ole enää kyse pelkästä musiikista.
Calibanin ensimmäinen (ja monen mielestä tietysti se kaikkein paras) albumi A Small Boy and a Grey Heaven täyttää ensi vuonna kunnioitettavat kaksikymmentä vuotta. Oletteko suunnitelleet juhlakiertuetta tai muuta vastaavaa tämän tiimoilta?
– Emme ole suunnitelleet juhlivamme asiaa millään tavoin.
Julkaistu Infernossa 4/2018.