Usein puhutaan vaikeasta kolmannesta levystä. Oliko The Island teille sitä?
– Oli se hirveän vaikea. Eli pitää paikkansa, kosketinsoittaja Veli-Matti Kyllönen huokaa.
– Ensin jäi pois Kari Olli vieden pesuveden mukana toisenkin kitaristimme Jaakko Lehtisen. Tästä alkoi viiden vuoden ämpyily, jossa meillä kävi kolme kaveria kokeilemassa kitarointia. He jäivät yksi kerrallaan pois eri syistä, ja koko paketti piti aloittaa joka kerta alusta, aina biisintekoa myöten. Lopulta allekirjoittanut otti bändin taiteellisen johtajan viitan, ja kun kappaleita alkoi syntyä, routa ajoi porsaan kotiin ja ympyrä sulkeutui: Kartsa palasi takaisin bändiin. Se oli todellinen ilon ja onnen päivä!
Millaisesta saaresta albumin nimessä on kyse?
– Kyseessä ei ole Temptation Island, muttei myöskään Monkey Island tai Kurkunleikkaajien saari. Kyseessä on laulajamme Juha Tretjakovin ajatuspalatsi, johon hän toisinaan vetäytyy funtsailemaan elämän epäreiluutta. Tai ehkä kyseessä on Lost-sarjan saari, jolla mellastavat jääkarhut. Outo ja erikoinen mesta se kuitenkin on!
Jos puhutaan albumin sävellyksistä, mitä pidät suurimpana erona aiempiin levyihin?
– Biisit ovat tällä kertaa lyhyempiä. Totta kai sekaan piti lirvauttaa pari kymmenen minuutin opusta, mutta se ei ole sen itsetarkoituksellisempaa kuin vaikkapa Sibeliuksen sävellykset, jotka ovat pitkiä nekin. Sen sijaan kirjoitin itsetarkoituksellisen lyhyitä kappaleita, mutta toistaiseksi viiden minuutin haamurajaa ei ole alitettu.
– Myös Tretjakov vaikutti kirjoittamiseen paljon, eli laulua on selkeästi enemmän kuin ennen. Erittäin maukasta laulua, etten sanoisi. Yksi ero on myös se, että siinä missä edellisen levyn biisit olivat todella hyviä, nyt ne ovat ihan saatanan hyviä!
Edellisen False Lightin ja The Islandin välissä vierähti kahdeksan vuotta. Luuletko, että seuraavan albumin syntyyn kuluu yhtä kauan?
–Ehdottomasti ei! Julkaisutahtimme ei ole ollut varsinaisesti yhtyeen oma valinta. Aina on tullut kaikenlaista skebeliittiä joka nurkan takaa haittaamaan täysipainoista progemetallin tykittelyä.
– Kun piti lähteä lämppäämään Nilea, silloinen kitaristi tuli puolitoista viikkoa aiemmin uskoon ja erosi bändistä. Nyt olemme panostaneet jäsenistöön, joka ei tule uskoon. Seuraavan albumin sävellystyö on jo aloitettu, joten uutta pukkaa hieman tiuhempaan tahtiin, kun kokoonpano on viimein kunnossa.
Pressure Points täyttää ensi vuonna kaksikymmentä. Onko teillä mitään suunnitteilla tämän suhteen?
– Aiomme vanheta arvottomasti, iällemme täysin sopimattomasti, ja käymme tökkimässä lippuja stageille, joita ei ole parinkymmenen vuoden aikana ehditty koluta. Progression ja regression kautta kohti uusia, ihanan tuuheaviiksisiä seikkailuja.
Julkaistu Infernossa 4/2023.