Kukapa olisi uskonut, että The Mars Volta tekee joskus popalbumin. Tuskin yhtyeen ydinmoottorit Omar Rodríguez-López ja Cedric Bixler-Zavala olisivat uskoneet sitä aikoinaan itsekään. Parivaljakko on kuitenkin palannut yhteen kymmenen vuoden tauon jälkeen tuomisinaan teos, jota kehtaa kutsua poplevyksi, mutta kuten arvata saattaa, hyvin eklektiseksi sellaiseksi.
Tällä kertaa myös sanoitukset ovat vähemmän kryptisiä, sillä Bixler-Zavala on ammentanut enemmän häntä ja perhettään kohdanneista tragedioista. Kyseessä ei siis ole missään nimessä kevyt teos, vaikka musiikki petollisen kepeää toisinaan onkin.
Vaikka The Mars Volta on kokenut jonkinasteisen muodonmuutoksen, se ei ole luopunut identiteetistään täysin. Vaikutteet ovat edelleen moninaisia, mutta nyt niitä kuullaan asteen verran iskevämmässä ja kompaktimmassa muodossa.
Yhtye on keksinyt itsensä uudelleen yksinkertaisesti kirjoittamalla hyviä lauluja. Joskus enempää ei tarvita. Eikä vaadita.