Kaksikolta luonnistuu ensiluokkainen perustappo – arviossa Skulmagot

Julkaistu Infernossa 9/2018.

Skulmagot
Skulled to Death
Old Skull

Luin kerran Hesarista viemärisukeltajan jouluisen tilityksen siitä, että pääkaupunkiseudun alla muhii pommi. On meinaan niin, että vuosikausia lavuaareihin valutetut kinkkurasvat ovat kerryttäneet asuinalueiden viemäriverkostoihin pahimmillaan puolitoistametriset rasvatukokset. Niitä sitten yritetään availla sen mitä pystytään ja tupakkitauoilta ehditään.

On myös mahdollista, että kohta kaikki hukkuvat rasvaan ja paskaan. Jossain juuri ja juuri tuon monimutkaisen verkoston yläpuolella sijaitsevassa kellarissaan soittimia kurittavat Spider ja Ulti-Make. Skulmagot on valmis levittämään omat kuonansa valmiiksi ahavoituneen kansakuntamme riesaksi tai iloksi, vastaanottajan valmiustilasta riippuen. 

Skulmagot suhtautuu kuolotematiikkaansa tyypillisimmän suomalaisen henkirikoksen motiivia mukaillen, siis kännissä ja läpällä. Naurahdin ääneen Furnace Tanin otsikolle. Biisi on rakennettu keskitempo- Cannibal Corpse -tyyliseksi, kipakoita c-osia sisältäväksi väkivallanpurkaukseksi. Skulled to Deathistä löytää vaivatta yhtymäkohtia CC:n tekemisiin vuosilta 1990–96. 

Konseptin toteutustavaksi on valittu kirurginteräksisesti soitettu Florida-deathistä innostunut musiikillinen murhatyö, ja kaksikolta luonnistuukin ensiluokkainen perustappo. Ulti-Maken tuplalaulut, Barnes-tyyliset murinat ja sianraiskauskirkunat, lähtevät kuin oppikirjasta. Ja tämä onkin Skulled to Deathin helmasynti.

Levy ei tarjoa kuoletuksellaan juuri mitään uutta, ei edes siinä vanhan liiton karsinassa, jossa se mätää lihaansa aterioi. Pelkkä erinomainen soitannollinen toteutus on nyt okei, mutta jatkossa toivon tyyppien ideahautomolta lisää vääntöä, jotta meininki saadaan kunnolla irtonaiseksi.