Israelilaisryhmä muhitti ideaansa vuodesta 1999 saakka. Kun viimein päästiin levytyshommiin, lopputulemaksi saatiin varsin mielenkiintoinen lätyllinen tech-death/doom-hybridöintiä. Ja mikä komeinta, laulajan tontille asemoitui Göteborgin jokapaikanhöylä Tomas Lindberg.
Vaikka Sign of Cainin debyytti edustaa näennäisesti jonkin sortin kevarikuoloa, se tarjoaa varsin nimikevapaata musiikkia. Lindbergin tunnistettava, ahdistuneen käheä huutolaulu on levyn kirkkain helmi. Olisikin kiintoisaa tietää, kuinka Tompa levylle ylipäätään päätyi. Sitä ei tiedote paljasta.
Musiikista juontuvat heti mielleyhtymät Lindbergin pääbändin At the Gatesin kahteen ensimmäiseen levyyn. Tai varhaiseen Atrocityyn. Koukeroissa siis piisaa, tarttuvuuden kustannuksellakin. Ehkäpä Sign of Cain on väylä muistella menneitä.
Mitään uutta To Be Drawn and to Drown ei esittele. Siellä täällä soi riitasointuinen viulu korostamassa kaoottista tunnelmaa. Bändi taitaa instrumenttinsa komeasti, mutta iskusävelmiä ei ole toistaiseksi loihdittu. Olisiko rohkeampi bändin kotimaan musiikkiperinnön esilletuominen ollut terävämpi iskukoukku? Sellaisellahan libanonilaisen Blaakyumin debyyttikin kiinnitti kuulijan luureihin.