Master
An Epiphany of Hate
F.D.A. Rekotz
Paul Speckmann on yksi death metalin pioneereista. Samalla ukko on myös yksi kentän kovimmista työmyyristä. Tavallaan jo vuonna 1983 perustettua Masteria voisikin pitää kuolometallin vastineena Motörheadille. Vuosikymmenten ura, tasaisen tappava levytystahti ja hyvin vähän matkan varrella muuttunut musiikki ovat painaneet Speckmannin nimen ikuisiksi ajoiksi death metalin löyhkäävään kirjaan.
Kahdestoista studiopitkä An Epiphany of Hate ei eroa tyylinsä puolesta juuri lainkaan 90-luvun alkupuolen materiaalista. Suoraviivaisesti takova, jyräävä ja paljon tuplabasaria laulattava vanhan liiton mättö ei leiki sen paremmin teknisyydellä kuin melodioillakaan. Soolot ovat satunnaisia ujelluksia ilman mieleen jääviä koukkuja.
Bändin thrash metalistakin sävyjä ottava riffittely ja vastustamattomasti takova komppi muodostavat välittömästi tunnistettavan paketin. Soundista on vaikea erehtyä. Speckmannin persoonallinen, maailmanmenoa halveksuva ärjyminen on yhä varsin vakuuttavaa työtä.
Käytännössä ainoa oudoksuttava seikka on, että 12 kappaletta ja 53 minuuttia näinkin samoja latuja kulkevaa pieksentää tahtoo käydä lopussa puuduttamaan. Vaihtelua on sen verran vähän, että härän lailla hakkaava poljento vaivuttaa paikoin lähes hypnoottisiin tunnelmiin. Aivan kuin maailma koostuisi vain basarista, virvelistä, ärjynnästä ja rauhoittavasti korvia repivästä riffitulituksesta.
Omalla perverssillä tavallaan tämä on jopa kaunista, mutta samalla mukaan toivoisi selvemmin erottuvia irtiottoja. Edes siteeksi.