Ja sitten jotain muuta… Kun saksofoni alkaa ensi kertaa aksentoida tiukkaa kuoloriffiä, meinaa naurattaa. Mitäs ihmettä nyt taas? Vaan kun itämaisia asteikkoja luritteleva puhallin saa kaverikseen Pestilencen riffit, virne naamalla alkaa kuroutua. Tämähän toimii!
Peter Verdonck murisee vakuuttavasti ja tuuttaa sitten kiemuraiset lirutukset päälle. Suvantokohdissa ensimmäinen mielleyhtymä on kotimainen aarteemme Alamaailman Vasarat. Soitto on hienotunteista, ja sävellyksiin on pistetty aikaa ja vaivaa. Verdonckin tausta moninaisten projektien miehenä kuuluu. Silti Wound Collectorissa ei ole sivuhaaran hajua.
On aina piristävää, kun metalliin tuodaan uusia sävyjä. Nyt keinot ovat niin räikeät, ettei voi kuin arvostaa täysillä. Biiseistä puuttuvat kuitenkin toistaiseksi tiukimmat iskut, ja debyytillä turhan suuren huomion vie hämmästyttävän taidokas puhallintyöskentely. Eternal Bloodcult soi kuitenkin sen verran jyreästi, että belgeiltä on lupa odottaa antoisaa tulevaisuutta. Livenäkin kuulemma määräävät.