Pitkän linjan pikametallikopla on ollut aktiivinen ja pitänyt laadun pääosin kiitettävän korkealla. Bändin viidestoista albumi on taattua tavaraa, ainakin tunnistettavuusmielessä.
Solisti Erik AK Knutson jaksaa paahtaa energialla, tunteella ja taidolla, ja miehen erinomaista melodiavainua on pakko korostaa. Ukko saa tavanomaisemmatkin thrash-puksutukset kulkemaan ja tarttumaan korvakäytävään.
Myös riffipuoli toimii ja on hyvä esimerkki siitä, miten peruskuvioiden ulkopuolelta löytyy mahtavaa täydennystä ja kontrastia perinteisemmälle jynkyttelylle ja sahailulle. Kaikkiaan levy on linjakas ja kuitenkin esimerkillisen monipuolinen niin tunnelmien kuin tempojen suhteen. Persoonallisia ja hyviä, milteipä loistavia biisejä on paketista noin sata prosenttia.
Omakohtaisesti levyssä kuitenkin vaivaa aika suuresti seikka, jonka bändin alkuvaiheita diggaillut tunnistaa taatusti, ainakin jos sormella vähän osoittaa. Vaan koska levy on materiaaliltaan oikein hyvä, sitä ei kannata moisesta kirjoittamalla myrkyttää – eivät nämä biisimateriaalin laadukkuuden ulkopuolelle sijoittuvat jutut suinkaan kaikkien kuulijoiden nautintoa nakerra. Rässiä kuuppaan vaan!